Sataa sataa ropisee...
Viimeaikaiset joulukuun olosuhteet ovat olleet energiataloudellisesti tietysti oikein mukavat, mutta joku tolkku tällä ainaisella satamisellakin!
Tarkoituksemme oli testata asuntovaunua ei sukellusvenettä!
Liekö tämä miltei 50 päivää kestänyt "koppihoito", joka sai miettimään syntyjä syviä ja vertaamaan tilannettamme Nooan aikoihin.
Aivan kuin Nooa oli perheineen ja eläimineen pitkulaisessa rakennelmassa - ja vettä satoi, niin olen minäkin perheeni ja koirakatraani kanssa vastaavan muotoisessa laatikossa - ja vettä sataa.
Tätä kun jatkuu vielä hetki niin pääsemme oikeesti testaamaan Desblessin merikelpoisuutta. Seuraava blogiviesti saattaakin siis tulla Araratin huipulta.
Vaikka ympärillä oleva maasto muistuttaa erehdyttävästi Woodstockin bilealuetta (mutaa, kuraa ja vain säälittävä muisto vehreästä nurmesta), on asumuksemme pysynyt ainakin sisätiloiltaan kuivana. Ilma vaunussa on edelleen miellyttävä, eikä märkyys tunnu kuin etuteltassa.
Aivan toinen asia on se, kuinka paljon vaunun saumat vuotavat ja neste lorisee seinien sisään. Sitä emme tietysti toivo, mutta tällainen paatunut pessimisti kun tuppaa mieltään kaikella ikävällä kuormittamaan.
Säädin vaunun asentoa kulmatassuilla siten, että katolla oleva vesi lorottaa vaunun etukulmasta pois, sen sijaan että se jäisi lammikoiksi katolle, keräytyen läpivientien tiivisteiden kylkeen. Sen jälkeen on sadevettä valunut jatkuvana norona katolta. Oma vesiputous.
Vielä on talvea jäljellä ja vastassa voi olla melkoisetkin pakkasyöt, mutta näin ensimmäistä vuodenkiertoa vaunussa ihmettelevälle, talven alku on ollut aika armollinen. Jopa sähköpatruuna ja vesipumppu lepäävät ajoittain, koska vaunun lämmittämiseen näin leudoilla keleillä ei kulu energiaa.
