Kuten aikaisemminkin on tullut todettua, on asuntovaunuelämässä se kiva piirre, että sitä on selkeesti paremmin kiinni vuodenaikojen vaihtumisessa. Päivittäiset lämpötilat, sateet ja paisteet huomioi aivan eri tavalla. On kuin olisi paremmin osa ympäröivää luontoa!
Tästä hyvä esimerkki on tämänpäiväinen. Auringonpaiste tulvahtelee ikkunoista ja kattoluukuista ja pieni sulamisvesinoro lirisi pitkin ikkunaa. Sen innoittamana hypähdin tikkaille putsaamaan lumipyryn jäänteitä katolta.
Katon pinnassa oleva jää lohkeili isoiksi lohkoiksi ja niitä oli kiva luisutella katolta alas. Aurinko oli selkeesti lämmittänyt vaunun seinän ja katolla jään alta paljastuva sulamisvesikosteus näytti alkavan haihtua silmissä. Sen verran tehokkaasti arska paisteli.
Taitaa pahimmat talvikelit olla takanapäin tältä talvelta. Taidettiin jäädä henkiin! :)
Pessimisti tietysti tässä kohtaa muistuttaa, että "ei ne kehuja kestä". Jokatapauksessa, lievää riemuvoiton tuntua on havaittavissa - ja vaunuasujan mieli loistaa kilpaa kevätauringon kanssa.
